Säynätsalon Sanomat -10% joulukuun loppuun. Tilaa tästä.

LähiSentteri

Ilona-talon harrastajaryhmässä maalataan ja askarrellaan

Vaajakosken Ilona-talon kädentaitoryhmä luo persoonallista taidetta ja askartelee yhdessä. Ryhmä tuo yhteen paikallisia asukkaita.
Vaajakosken Ilonan hyvinvointihuone. Seinillä maalauksia.
Elina Sukuvaara. Kuvat: Margit Hujanen
20.11.2024

Vaajakosken Ilona-talossa kokoontuu maanantaisin kädentaitoryhmä. Ryhmä koostuu talossa asuvista kädentaitajista, jotka tekevät yhdessä maalauksia ja käsitöitä. Margit Hujanen toimii ryhmän vetäjänä.

Nainen mekossaan istuu ruskeassa nojatuolissa, kolme ystävää ympärillään.

Ilona -talon hyvinvointihuoneeseen saadaan jatkossa taulukiskot. Silloin näyttelyn perustaminen on helpompaa. Takana Merja, Maija ja Margit. Istumassa Irma. Kaksi näyttelyyn osallistunutta ei päässyt kuvausaikaan paikalle.

– Olen ammatiltani ollut mittatilausompelija. Nyt innostuin ohjaamaan meidän porukkaa. Nyt myöhemmällä iällä kaikenlainen taide on ruvennut kiinnostamaan. Varsinkin maalauksessa olen aina halunnut oppia uusia asioita. Olemme itse perustaneet ryhmän ja maalaamme lähinnä vesiväreillä. Meillä oli juuri näyttely täällä Ilonassa. Esillä oli paljon ryhmäläisten maalauksia, Hujanen kertoo.

– Meitä on kuusi vakinaista osallistujaa. Satunnaisesti käy muitakin. Yhdessä mietimme, mitä seuraavaksi kokeillaan. Täällä Ilonassa meillä on hyvät tilat käytössämme. Näyttelyn kokoaminen oli meille fyysisesti rankkaa. Nyt saamme hyvinvointihuoneeseen taulukiskot, sitten ei tarvitse tikkailta tauluja ripustella. Kivalta tuntuu, että meidät otetaan tosissaan, hän jatkaa.

Jutellaan ja harrastetaan

– Etsin ideoita maalaus- ja askarteluhetkiin esimerkiksi netistä. Yhdessä tuumitaan, tehdään ja kokeillaan. Minusta on kiva rohkaista toisia yrittämään. Muiden innostus ja oppiminen kannustaa. Joku sanoo, että enhän minä osaa maalata, sitten kun vaan kokeilee, onnistuukin. Se on palkitsevaa, Margit Hujanen miettii.

Mainos

Naisryhmässä puidaan elämää ja olemista. Se on antoisaa ja tärkeää kaiken käsillä tekemisen ohessa. Mietitään maailman menoa ja jutellaan paljon. Toki konfliktejakin silloin tällöin syntyy.

– Kaikki olemme erilaisia. Erimielisyyksien takia ei kannata luopua kivasta harrastuksesta. Elämän varrella sattuu kaikenlaista ja eiköhän nyt vanhemmalla iällä jo voi turhasta hellittää. Ihanaa, kun ryhmä pysyy koossa, Hujanen sanoo.

– Seuraavaksi aiomme kokeilla paperilyhtyjen tekemistä. Niitä tehtiin siihen aikaan, kun meidän ikäiset koulua kävivät.

Persoonallisia teoksia

Parasta maalaamisessa on se, että saa itse tehdä juuri omanlaista taidetta. Vaikka malli olisikin sama, jokainen saa siitä luotua erilaisen taideteoksen.

– Se on mielenkiintoista. Maalaukset laitetaan vierekkäin ja yhdessä katsotaan. Joka kerta todetaan, että on oman näköinen teos jokaisella. Jokainen on huomannut ja korostanut eri asioita, Hujanen kertoo.

Maalauksia aseteltu näyttelyksi seinälle.

Kädentaitoryhmän maalauksia.

Omia töitä jo paljon

Margit Hujanen on käynyt vuosien varrella muutamilla ohjatuilla maalauskursseilla. Siellä on opeteltu perusasioita.

– Kyllähän niitä omia maalauksia alkaa olemaan paljon. Vielä lisäksi tulee lapsenlasten kanssa tehdyt työt. Levittämme pöydän pitkäksi ja sitten alkaa maalaaminen. Lapset työskentelevät hartaasti. Itsekin ovat ihmeissään, kun kaikki hiljaisuudessa keskittyvät tekemiseen. Ei ole hälinää kuten vaikka päiväkodissa on. Mukavia hetkiä, Margit Hujanen kertoo.

Liity uutiskirjeemme tilaajaksi!

Poimittuja juttuja suoraan sähköpostiisi.