Liikunnan ja saunomisen yhteys ikiaikainen
Jo roomalaisilla oli tapana ottaa niin sanottu terveyskylpy ennen urheilusuoritusta. Myös suomalaisessa saunakulttuurissa sauna, urheilu ja kuntoliikunta ovat liittyneet läheisesti yhteen. Saunomisella on selitetty jopa suomalaisten urheilumenestystä. Ehkä tästä tunnetuin esimerkki on Paavo Nurmen viiden kultamitalin voittaminen Pariisin olympialaisissa, ja huippusaavutuksen spekulointi saunassa harjoittelulla. Lisälöylyä lauteille nostatti itse Paavo Nurmi todetessaan uteliaille lehtimiehille, että suomalaiset ovat tottuneet lämpöön. Se tulkittiin saunomiseksi, ja olihan suomalaisilla kisakylässä oma saunakin. Pariisissa oli tuolloin helleaalto. Sehän sopi saunakansan urheilijalle. Olihan suomalaisten menestys tuolloin huikea.
Suomi saavutti Pariisin kesäolympialaisissa 1924 yhteensä 37 mitalia, joista 14 oli kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui toiseksi, mikä on edelleen maan kaikkien aikojen paras suoritus kesäolympialaisissa. Vuoden 2024 olympialaisissa saunominenkaan ei auttanut Suomen jäädessä mitaleitta. Oliko saunominen jäänyt liian usein väliin?
Saunomisen kohtalokasta hulluttelua terveellisen löylyttelyn sijaan
Legendaarinen urheilumies Tahko Pihkala nosti esille humoristisessa pakinassaan saunomisen jopa urheilulajina. Pakina on kirjoitettu Urheilijan joulu -nimisessä lehdessä vuonna 1912 otsikolla ”Löylykilpailu 1956-vuoden olympialaisissa kisoissa”. Pakinassa löylykilpailujen asiaa olympialaisiin oli ajanut pankinjohtaja Tunkionranta. Ajankohta yllättävän osuvasti signaloi vuoden 1952 Helsingin olympialaisia, vaikka kysymys oli sattumasta.
Kirjoituksessa hehkutetaan isänmaallisessa hengessä itsenäisyyttä ennakoivin leijonalipuin suomalaisten tulevaa menestystä, mutta tarina päättyy kolmen johdossa olleen suomalaisen kuolemaan. Tarinan mukaan saunan lämpötila ohitti selkeästi mittarilukemat. Mitaliehdokkaiden ” Ihalaisen, Kanasen ja Sormusen maalliset jäännökset lepäsivät kärvennettyinä olympialaisilla ruumislaudoillaan soittokunnan samalla virittäessä Chopinin surumarssin, tosin nuoteitta, ulkoa vain ja paikoitellen väärin”, kuten Tahko Pihkala värikkäästi kuvitelmassaan kirjoitti. Tuskin hän oletti, että mitään sellaista todellisuudessa tapahtuisi.
On toki mahdollista, että moinen virike on voinut olla ”perhosen siiven lyönti” tuleviin tapahtumiin. Nimittäin melkein sata vuotta myöhemmin vuonna 1999 järjestettiin ensimmäiset saunomisen maailmanmestaruuskilpailut, vaikka sauna-asiantuntijat olivat asiaa alusta alkaen vastustaneet. Äärimmäisyyksiin mennyt hullutteleva kilpailumuoto jäi kuitenkin historiaan, kun yksi finalisteista venäläinen Vladimir Ladyzhenski kuoli traagisesti vuoden 2010 saunomisen MM-kilpailuissa. Kilpasauna oli silloin lämmitetty +117 celsiusasteeseen ja lämpötila pysyi koko kilpailun aikana +114 celsiusasteen yläpuolella. Löylyä luotiin koko ajan lyhyin aikavälein. On arvioitu, että saunailma vastasi silloin 6000 metrin korkeuden vuoristoilmaa.
Saunominen oli koitua myös suomalaisen finalistin Timo Kaukosen kohtaloksi. Saunominen voi siis pahimmillaan olla kaikkea muuta kuin terveellistä, päinvastoin kohtalokasta. Se tappaa. Ihmisen suurin elin ei kestä kaikkea, varsinkaan jos lihat tuntuvat kuumuudessa irtoavan luista, ja jos hengitys salpautuu hapen puutteesta.
Liikunta ja saunominen terveellisenä elämäntapana
Monet suomalaiset ovat tottuneet yhdistämään fyysisen rasituksen, liikunnan ja saunomisen. Sauna on kuulunut monella liikunnan jälkeisiin rutiineihin. Suomessa ihmiset saunovat yleisesti liikunnan ja kuntoilun jälkeen rentoutuakseen ja peseytyäkseen. Paljon liikkuvat ja urheilijat ajattelevat usein saunomisen myös edesauttavan urheilusuorituksesta palautumisessa. Saunominen tehostaa jossain määrin hapen kulkeutumista lihaksiin nopeuttaen näin maitohapon (laktaatin) poistumista lihaksista. Tämä suomalaisille tuttu tapa voi jopa tehostaa liikunnan ja saunan myönteisiä terveysvaikutuksia.
Säännöllinen saunominen parantaa elimistön kykyä mukautua seuraavaan liikunta- ja urheilusuoritukseen. Lämmönsäätelykyky paranee ja elimistö ”oppii” hikoilemaan tehokkaammin. Näin elimistö jäähtyy nopeammin liikuntasuorituksen aikana. On olemassa viitteitä siitä, että säännöllisen liikunnan ja saunomisen yhdistäminen olisi suotavaa, koska se pienentää ehkä entisestään sydänperäisten sairauksien vaaraa. Tutkimustuloksia on myös siitä, että saunominen tehostaa myönteisiä vaikutuksia yleensä valtimoterveydelle varsinkin vähän liikkuvilla ja huonokuntoisilla aikuisilla. Saunominen antaa siis lisäarvoa liikunnan terveysvaikutuksiin. Säännölliseen liikuntaan yhdistetty saunominen parantaa erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa entisestään. Saunominen tuo lisäarvoa myös mielihyvähormonien myötä.
Liikunnalla ja saunomisella voi olla yhteisvaikutuksia, jotka johtavat parempiin sydän- ja verisuonisopeumiin verrattuna siihen, mitä säännöllinen liikunta yksin tekisi. On todettu, että liikuntasuorituksen jälkeen verisuonten kasvuun liittyvät tekijät ja insuliiniherkkyys lisääntyvät sekä veren rasva-arvot ja verenpaine laskevat. Samalla hapenottokyky, hengitystiheys sekä hengityksen minuuttitilavuus suurenevat. Liikunnalla ja saunomisella on myönteinen vaikutus myös lihaskestävyyteen ja lihasmassan säilymiseen. Viimeksi mainitulla on erityinen merkitys ikääntyneille.
Saunomista käytetään tänään eri tavoin eri urheilulajeissa. Osa urheilijoista lämmittelee saunassa ja osa saunoo palautuakseen erityisesti lihaksiston urheiluvammoista. Saunaa käytetään myös ennen kilpailua painon nopeaan pudotukseen, mikä on ollut hyvin tavanomaista voimailulajeissa ja nyrkkeilyssä. Tavanomainen keino on saunoa erityisesti harjoituskaudella nimenomaan palautumistarkoituksessa muiden palautumiskeinojen (hieronta ja venyttely) ohella, jolloin saunan lämpötila ei ole kovin korkea.
Saunominen ei ole lyönyt kuitenkaan urheilussa ja liikunnassa terveysvaikutusten ja muiden hyötyjen osalta vahvasti läpi. Huippu-urheilutasolla asiaan liittyy varauksia. Yksi syy on ilmeisesti se, ettei riittävän vakuuttavaa tutkimusnäyttöä vielä toistaiseksi ole, vaikka viitteitä saunomisen eduista onkin. Tutkimuksia on tehty pienillä kohderyhmillä, eivätkä koeasetelmat ole olleet vertailukelpoisia esimerkiksi saunomistapojen osalta. Joka tapauksessa on viitteitä siitä, että aktiivisilla liikunnan harrastajilla saunominen lisää vastustuskykyä eli tulehdusgeenit eivät aktivoidu, stimuloi lihasten kasvua, vähentää lihasten kiputiloja ja vaikuttaa myönteisesti lihasten toimivuuteen sekä lisää lihasvoimaa. Eräissä tutkimuksissa on myös havaittu maksimaalisen hapanottokyvyn kasvua ja hengityksen minuuttitilavuuden suurenemista.
Liikunnan ja urheilun terveellisyys liittyy osaltaan saunomisen ajoitukseen. On suositeltavaa, että erityisesti voimaharjoittelussa saunomisen ja seuraavan harjoittelun välillä on noin vuorokausi aikaa, että lihakset ehtivät palautua. Samaa koskee myös kuntourheilua. Kilpaurheilussa (esimerkiksi juoksu tai hiihto) tulisi saunomisen ja harjoittelun ja sitä seuraavan kilpasuorituksen välillä olla aikaa 12 tuntia. Oleellista on riittävä palautuminen. Vielä oleellisempaa on, että terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kokonaisuudesta muodostuva elämäntapa, johon saunomisen ohella kuuluvat monipuolinen liikunta, hyvä ravinto ja riittävä uni.
Hiihto ja saunominen ovat yhdessä tehokasta terveysliikuntaa
Nyt elämme talviurheilukautta, vaikka hanget korkeat nietokset antavat vielä odottaa itseään. Tällöin murtomaahiihto on yksi parhaista liikuntamuodoista. Se kehittää kestävyyskuntoa, lihasvoimaa ja liikehallintakykyä eli terveyskunnon kaikkia osa-alueita. Hiihtoa voivat harrastaa kaikenikäiset ja kaiken tasoiset liikkujat. Hiihtäessä jokainen voi helposti säädellä, miten tehokkaasti itseään rasittaa. Tasaisessa maastossa tai jäällä voi kuntoilla kevyesti. Enemmän tehoa hiihtoon taas saa valitsemalla vaihtelevan maaston, jossa on vaihtelevasti ylä- ja alamäkiä. Itselle sopivalla hiihtotyylillä, positiivisella mielellä ja asianmukaisilla välineillä hiihto on oivaa terveys- tai kuntoliikuntaa.
Hiihdolla on monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen, esimerkiksi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee. Näiden fysiologisten vaikutusten lisäksi ulkona raikkaassa ilmassa liikkuminen on mieltä virkistävää ja rentouttavaa, jolloin hiihto voi toimia hyvänä stressin purkajana ja toimintakyvyn monipuolistajana. Kun näitä terveysvaikutuksia vahvistetaan vielä saunomisella, terveyshyödyt monipuolistuvat, koska saunomisen ja liikunnan vaikutukset ovat samansuuntaisia ja toisiaan täydentäviä. Siis ladulle ja sen jälkeen lauteille! Ja miksi ei talvisesti vilvoitellen, jos keho on siihen tottunut.